Vihaan kesää, tai no en enää niin paljoa kuin aiemmin sillä oon tänä kesänä uinut enemmän kuin monena vuotena yhteensä. Viime kesänä en voinu edes kuvitella meneväni uimaan jonnekkin missä on ihmisiä, joten jotain muutosta on elämässä tapahtunut. Oon päättänny olla välittämättä muista ihmisistä!
Joka paikassa tää ajattelu tapa ei kuitenkaan päde, ainoastaan uimarannalla :o Outoa, sillä rannallahan sitä vähä pukeisempana olen kuin esimerkiksi kaupassa.
Välillä ei voi kun nauraa itelle.
Ja kun tarkemmin miettii niin oma elämä on aika hyvässä jamassa, toisin kun omalla miehekkeellä.
Tuntuu pahalta katsoa vierestä kun toinen kärsii.
Haluaisin vaan auttaa, mutta en voi. Turhauttavaa mutta minkä sille voi. Ei miehekekkään sitä sairautta ittelleen valinnu.
Toivon vaan että joku päivä voitas vielä yhdessä nauraa.
Tehdä asioita yhdessä.
Kunpa jostain voisi ostaa hippusellisen elämän halua.. tai kunpa voisin antaa omistani!
Toi mies on mulle tosi tärkee enkä kestäis jos menettäisin sen. Elämäni aarteen. Ihmisen jonka avulla oon saanut oman elämäni kuntoon ja oman elämän halun takasin.
Toiseks toivon että saisin jonkun jolle luottamuksella voisin puhua.
Itte alan olla aika väsyny, ja toivoton.
Onko miehelläsi masennusta? Vakka kantensa valitsee. Toivottavasti hänellä/teillä menee paremmin nyt, kuin heinäkuussa!
VastaaPoistaMeillä ei mene enää mitenkään. Kirjoittelen siitä ensi viikolla postauksen. :) mutta joo masennusta ja monia muita siihen isäks :(
VastaaPoistaMissä olet :(
VastaaPoista